Uutiset
Jane Erkko 1936-2014
Suomalaisen taitoluistelun suuri vaikuttaja Jane Erkko kuoli 16. maaliskuuta 78 vuoden ikäisenä. Jane Erkko syntyi Helsingissä 9. maaliskuuta 1936. Janen, kuten hän halusi itseään luistelupiireissä kutsuttavan, aikaansaannokset suomalaisessa taitoluistelussa ovat kiistattomat.
Jane oli nuorena innokas luistelija ja kuluttikin usein aikaansa Väinämöisen kentällä. Katseltuaan kaunoluistelun MM-kilpailuja televisiosta 1950-luvun lopussa hän ihmetteli, miksi suomalaiset eivät pärjää kilpailussa. Tuolloin hänessä heräsi voimakkaita ajatuksia siitä, mitä asialle voisi tehdä. Sen verran hän omien sanojensa mukaan asiasta ”vouhkasi”, että aviomies Aatos Erkkokin jo suorastaan käski vaimonsa tehdä asialle jotain. Kun Helsingin Jäähalli valmistui 1966, alkoi taitoluistelussa Janen Erkon aika. Hän perusti taitoluisteluseuran Helsingin Jalkapalloklubin kylkiluusta, jolloin HJK:n kaunoluistelujaosto aloitti toimintansa marraskuussa 1966. Myöhemmin, vuonna 1972, HJK:n kaunoluistelujaosto siirtyi historiaan, kun Jane ja Aatos Erkko perustivat Helsingin Taitoluisteluklubin. Jane toimi seuran puheenjohtajana vuosina 1972-85 ja 1987-90.
Visionäärinä tunnetun Janen uudistusmielisyys ja tavoitteellisuus pääsivät vastaperustetussa seurassa oikeuksiinsa, kun seuraan palkattiin valmentaja ulkomailta – itävaltalainen Rudolf Zettelmann. Uuden valmentajan tiedustellessa Janelta, minkälaisia tuloksia häneltä Suomessa odotettiin, vastasi hän empimättä: ”Sijoitus kymmenen parhaan joukkoon EM-kisoissa.”
Luistelijoiden haalimiseksi seuraan päätettiin laittaa ilmoitus Helsingin Sanomiin, jossa kaikkia alle kymmenen vanhoja tyttöjä ja poikia pyydettiin ilmoittautumaan mukaan luisteluharrastukseen. Ilmoituksen seurauksena Helsingin Jäähallin oven takana jonotti 300 innokasta luistelijan alkua. Tuossa jonossa seisoi mm. Kristiina Wegelius.
Janen luoma uusi valmennusmalli, jossa lapsia valmensi ammattivalmentaja, herätti keskustelua taitoluistelupiireissä. Janea eivät puheet häirinneet, vaan hänet nähtiin jäähallissa työn touhussa aamusta iltaan. Hän puski ideoitansa eteenpäin ja sana ”ei” oli hänelle vain haaste, joka pisti yrittämään aina vain kovemmin. Jane hoiti luisteluasioita kesät talvet ja puhui puhelimessa aamusta iltaan. Kun kotinumero oli alinomaa varattu ja Aatos Erkolla oli erään kerran kotiin tärkeää asiaa, joutui hän lähettämään lähetin matkassa plakaatin, jossa luki isoilla kirjaimilla ”SULJE PUHELIN”.
Jane valittiin Suomen Taitoluisteluliiton hallitukseen vuosiksi 1968–1990, jolloin hän toimi mm. valmennusvaliokunnan jäsenenä sekä varapuheenjohtajana. Janen aloitettua työt liittotasolla alkoi tapahtua: laji sai vihdoin mm. ajanmukaisen sääntökirjansa, kansainvälinen yhteistyö tiivistyi ja taitoluisteluvalmentajien koulutus käynnistyi. Janen meriitteihin kuului myös suomalaisen tuomaritoiminnan modernisointi. Juuri tuomaritoiminnan aikaansaannoksiinsa hän kertoi myöhemmin olleensa erityisen tyytyväinen.
Yksi Janen radikaaleista ajatusmalleista valmennuksen kehittämisessä oli tuoda Suomeen valmentajia ulkomailta aina siihen asti kunnes kotimaiset valmentajat olivat imeneet tarpeeksi tietotaitoa itseensä. Lisäksi hän halusi saada lahjakkaimmat luistelijat harjoittelemaan Yhdysvaltoihin, maailman parhaiden kanssa. Janen mielestä vain parempiaan seuraamalla pystyi oppimaan. Hänen erinomaisten kontaktiensa avulla, vuosikymmenten ajan, moni suomalainen edustusluistelija pääsikin harjoittelemaan ulkomaille, huippuvalmentajien oppiin.
Janen myötävaikutuksesta ISU:n vuosittaiset näytöskiertueet sekä neuvostoliittolaiset olympia- ja MM-voittajat saatiin Suomeen esiintymään useita kertoja. Näytöksistä saaduilla tuotoilla hän keräsi varoja Suomen Taitoluisteluliitolle. Hän pitikin kansainvälisiä kontakteja ensiarvoisen tärkeinä, jossa hyöty saattoi olla kaksisuuntaista. Jane osallistui aina luistelijoiden mukana ulkomailla järjestettyihin kilpailuihin ja lobbasi suomalaista taitoluistelua taustalla. Näillä matkoilla hän oppi myös paljon kisojen järjestämisestä ja toimintatavoista.
Vuonna 1975 Jane Erkko jatkoi Taitoluisteluliiton varapuheenjohtajana, jonka lisäksi hänelle oli uskottu kansainvälisten asioiden hoito. Hän halusi järjestää Suomessa vuoden 1977 EM-kilpailut. Hyvin hoidettujen kansainvälisten suhteiden ansiosta kilpailut myönnettiin lopulta Suomelle.
Aatos Erkko, joka oli valittu uudelleen Taitoluisteluliiton puheenjohtajaksi vuosiksi 1973–1975, jätti tehtävänsä, ja otti harteilleen EM-kilpailujen järjestelytoimikunnan puheenjohtajan tehtävät. ”Järjestimmekin kaikkien aikojen kisat. Siihen asti järjestäjämaat olivat järjestäneet kisoja itselleen, mutta me päätimme tehdä kisat urheilijoille. Opin itse paljon niistä kisoista”, Jane kertoi.
Janen seuraava haaste oli vuoden 1983 MM-kilpailujen järjestäminen. Lähtökohdat olivat hyvät onnistuneiden EM-kilpailujen jälkeen. Janen ollessa asialla, tehtiin MM-kisoissa pienimuotoista historiaakin, sillä käyttöön otettiin ensimmäistä kertaa elektroninen arvontajärjestelmä. Siihen asti luistelijan nimi ja luistelunumero oli kirjattu manuaalisesti fläppitaululle.
Janelta ei jäänyt kilpailujärjestelyissä pieninkään yksityiskohta huomioimatta, protokollasta puhumattakaan. Suomalaisen taitoluistelun onneksi, hän välitti kaiken oppimansa eteenpäin. Kiitos Janen hyvän opastuksen, Suomi saa edelleen kehuja hyvänä taitoluistelukisajärjestäjänä.
Janen lempilause oli ”Either lead, follow or get out of my way”. Sen ajatuksen siivittämänä hän ryhtyi vielä yhteen ”hullutukseen” kuten hän itse asian kertoi. 1980-luvulla hän päätti tuoda Yhdysvalloista Suomeen uuden lajin – muodostelmaluistelun. Hän sai osakseen vastarintaa, mutta se ei häntä tietenkään pysäyttänyt.
Jane Erkko toimi järjestelytoimikunnan jäsenenä vielä Helsingin vuoden 1993 EM-kilpailuissa sekä 1999 MM-kilpailuissa. Lisäksi hän toimi 1990-luvun puoliväliin saakka useaan otteeseen Suomen taitoluistelujoukkueen johtajana arvokisoissa. Vuosi 1995 oli Janelle merkittävä etappi kun jäätanssijat Susanna Rahkamo ja Petri Kokko voittivat EM-kultaa ja MM-hopeaa. Pitkäjänteinen työ suomalaisen taitoluistelun eteen oli tuottanut ensimmäiset mitalistinsa.
2000-luvulta lähtien hän seurasi lajin toimia sivummalta. 30 vuoden mittainen ura suomalaisen taitoluistelun hyväksi tuntui sopivalta. Hän oli saavuttanut kaiken mihin oli ryhtynyt.
Jane vaikutti loppuun saakka 1983 MM-kisojen jälkeen perustetun Suomen Taitoluistelusäätiön hallituksessa. Suomen Taitoluisteluliitto säätiöi, Erkkojen kehotuksesta, MM-kisoista saadun tuoton. Säätiön varoista jaetaan tukirahaa lahjakkaille suomalaisille luistelijoille vielä tänäkin päivänä.
Jane vaati taitoluistelijoilta sivistystä myös jääkenttien ulkopuolella. Hän opetti hyvien käytöstapojen merkityksen ja muistutti mm. kieliopintojen tärkeydestä jos halusi menestyä kansainvälisissä ympyröissä. Monet luistelijat muistavatkin kiitollisina Janen kannustuksen ja avun urheilu-uransa aikana. Kansainvälisesti hän on kenties edelleen tunnetuin suomalainen taitoluisteluvaikuttaja. Ilman Jane Erkon ponnisteluja ja määrätietoista työskentelyä mm. taitoluistelun valmennuskulttuurin kehittämisen eteen, ei suomalainen taitoluistelu olisi tänään niin korkeatasoista kuin se on.
Suomen Taitoluisteluliitto muistaa Jane Erkkoa kiitollisena ja ottaa osaa syvään suruun.
Teksti: Mila Kajas-Virtanen